tiistai 28. helmikuuta 2017

Hevosmessulippuja!

https://www.facebook.com/Kirjorinne/


Tampereen hevosmessut lähestyvät kovaa kyytiä!

Facebookin puolella on meneillään lippuarvonta, jossa voit voittaa lippuja itsellesi ja kavereillesi paitsi tuurilla, myös parhaalla perustelulla. Klikkaa sivulle, katso sivun alkuun kiinnitetty julkaisu ja osallistu! :) Nyt saa vuodattaa sydämensä kyllyydestä miksi täytyy saada breikki tähän arjen harmauteen.

https://www.facebook.com/Kirjorinne/

Nähdään osastolla A339 huhtikuun 8-9. päivä Tampereella!

Arvonta päättyy maanantaina 20.3, joten mukaan kannattaa lähteä NYT! Kutsu myös kavereitasi tykkäämään perusteluistasi, niin voitto on varmemmin sinun!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kun haluat korjata liikettä



Hevosen liike kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän, ja menetelmiä alkaa olla jo aika monen sorttista.
Kun kouluttautuu monesta näkökulmasta, alkaa suhtautua hieman varovaisesti tiettyihin trendikkäisiin tapoihin korjata asioita ja ylipäätään pikaisiin tuloksiin tähtäävät keinot ovat hieman ongelmallisia tai ihan puhtaasti arveluttavia. Tiedonhankinnassa on aina hyvä mukana hivenen kriittistä ajattelua ilman turhaa änkyröintiä, ja ylläoleva kuva on hauska esimerkki Heurekan matkamuistomyymälästä. Kuinka monella hevosella on elävässä elämässä sorkat? Pitäisikö tätä pitää oikeana koska paikkana on sattumalta tiedekeskus? Tuotteen sisäänostaja on tuskin miettinyt kavion ulkomuotoa, kun kyseessä on joka suuntaan hauskasti venyvä hevoshahmo. Oikealla hevosella kavio olisi kuitenkin tärkeä yksityiskohta. Aistiako saivartelua?

Joskus esimerkiksi se ratsastuksellinen ongelma on pieni ja ratkaistavissa käden käänteessä, mutta ongelmilla on tapana kroonistua ja pitkittyä. Kun keho on tottunut toimimaan tietyllä tavalla, ei korjaus onnistu hetkessä yhdessä valmennuksessa saati kokonaan vielä muutamassa kuukaudessa. Kudokset, ligamentit, jänteet ja lihaskalvot ynnä muut osaset lihaksineen ovat järjestäytyneet toimimaan tietyn liikemallin ja jännitystilan sekä liikesuuntien mukaisesti. Tästä syystä hevosen (ja ratsastajan...) monipuolinen liikunta on oikeasti tärkeää, keho vahvistuu ja koordinaatio kehittyy järkevästi ja monipuolisesti käytettynä, mikä taas pienentää vammariskiä. Kun miettii hevosen koko vuorokauden ohjelmaa, herää myös kysymys kuinka järkevää sen olisi seisoskella pitkiä aikoja karsinassa, kahden tunnin tarhausajalla. Tämä vaikuttaa nimittäin kehoon, ja jälleen sen niveliin ja lihaksiin ja kaikkialle muuallekin varsin merkittävästi ja keho on ennemmin syytä pitää niin vetreänä kuin mahdollista sekä totuttaa kuormitukseen niin että se kestää, eikä hajoa ensimäisestä pienimmästäkin risahduksesta. Jos yhden askeleen horjahdus aiheuttaa isot vammat, on kehossa ollut jonkinasteista tuhoutumisprosessia tekeillä jo jonkin aikaa tai sen käyttö on kenties ollut liian vähäistä tai yksipuolista.

Ylipäätään mitä tahansa isompia tai pitkittyneitä terveys- ja liikepuolen ongelmia epäillessä suosittelen myös käyttämään hevosta eläinlääkärillä, ja yleensä kannattaa asennoitua useampaankin käyntiin ennenkuin laajempi käsitys tilanteesta on selvillä. Toisinaan voi olla paikallaan kysyä toistakin mielipidettä. Myös esimerkiksi fysioterapia, osteopatia ja kiropraktiikka kannattaa pitää korvan takana tukihoitomahdollisuuksina sekä käyttää mahdollisesti myös hierojaa, mikäli sopiva sellainen on käytettävissä. Kengityksen on syytä olla kunnossa ja varusteidenkin sopivuus kannattaa tarkistaa. Myös ruokinnalla ja nesteytyksellä sekä yleisillä olosuhteilla on merkitystä, ja jos jokin osa-alue tuottaa ongelmia, on sillä vaikutusta myös isommassa mittakaavassa. Pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys, ja toisaalta päässä täytyy pitää myös järki, mieluiten maalaisjärki. Hyvä silmiä avaava esimerkki oli vierailu Ingrid Klimken tallilla, jossa varusteet eivät olleet kuuminta luksusta, vaan siellä satuloina vilahti useampi vanhempi Passier sekä muita arkisia tunnettuja laatutuotteita. Tällainen lausahdus tulee aina uudestaan mieleen, kun minulta kysytään neuvoa varusteissa:

"Jos haluat oppia juoksemaan hyvin ja oikein, haluat yleensä hyvät lenkkarit. Kenkien tulee olla oikean kokoiset ja sinulle sopivat, mutta ne eivät tee työtä puolestasi. Tekniikkaa ne eivät sinulle opeta, ja sinulle sopiva juoksutapa sinun täytyy opetella itse. Sama pätee hevosen varusteisiin, niiden pitää olla kunnossa mutta aina oikea liikkuminen ei ole siitä kiinni. Kalliit lenkkarit, satula tai vaikka kuolaimet voivat tuoda helpotusta, hyvää fiilistä ja motivaatiotakin, mutta koko tilanne on yleensä monimutkaisempi ja ratkaistavissa sillä varsinaisella tekemisellä ja taidon & tekniikan hiomisella. Vääränlainen satula tai tunnoton käsi kipeyttää helposti hevosen, kuten myös kolmekasin lenkkarit neliykkösen jalassa"

Kun lähdetään ratkomaan ratsastuksen ongelmia, ollaan väistämättä myös liikkumisen äärellä. Liikemalleihin ja rutiineihin puututtaessa on syytä noudattaa malttia, korjata vain vähän kerrallaan mutta kuitenkin niin että jotain oikeansuuntaista alkaa tapahtua. Jähmeä hevonen ei sula tuosta vain ja varusteet eivät ole välttämättä oikotie onneen. Varusteiden tulee tietysti olla sopivat ja toimivat, mutta satulaa tai kuolainta vaihtamalla ei saa ihmeparantumisia aikaan jos ne ovat ennestään olleet jo aikalailla kunnossa. Hevonen viettää ne loput 23 tuntia vuorokaudesta pitkälti ilman varusteiden ja ihmisen vaikutusta, joten sillä varsinaisella työskentelytavalla on pitkällä tähtäimellä vaikutusta hevosen kehonkäyttöön, jota sille voidaan opettaa ratsastuksen tai vaikkapa maastatyöskentelyn aikana. Se pitkäkestoinen resepti kehonkäytön paranemiseen on oikeasti tuntoaistin, taidon, tiedon ja hienosäädön karttuminen, ja se on jokaisen itse opeteltava parhaaksi katsomallaan tavalla. Valmennusmenetelmiä riittää, ja asioita tehdään eri tavoitteilla ja näkökulmista, vallalla on myös keinoja jotka tuntuvat olevan peräisin toiselta planeetalta, sellaiselta jonka asukkaat eivät tule tänne rauhallisin aikein. Suosittelen tiedonhankkijalle lämpimästi omaa järjenkäyttöä ja erilaisia näkökantoja, joista voi sitten poimia itselleen sopivat. Useampikin taho voi olla omalla tavallaan oikeassa, ja mukaan mahtuu myös tyhjänpuhujia sekä liikojen lupaajia, mikä on tuttu ilmiö etenkin nettimaailmassa.

Tiedonhankinta voi joskus tuntua tältä, ensin löytyy jotain ja hiljalleen maailma avartuu.

Kun puhutaan biomekaniikasta tai liikkumisesta ylipäätään, tulee ihmisille yleensä mieleen lihakset ja luusto - yleinen mielikuva on myös, että lihaksia täytyy hieroa ja venytellä ja niveliä välillä tarkistaa röntgenillä nivelrikkomuutosten pelossa. Hienoa on se, että asiasta ylipäätään on joku mielikuva, ja hierojan tilaaminen ei yleensä ole ollenkaan hullumpi ajatus. Rutiininomaisten nivelpiikitysten kohdalla nousee kuitenkin niskakarvat pystyyn ja tässäkin asiassa on hyvin kirjavia koulukuntaeroja. Särkylääkkeitä napsiva urheilija ei ole kovin kestävällä tiellä hänkään, sillä kaikella on yleensä kaksi puolta ja myös keholla on rajansa. Kun liikunta on jatkuvaa, järkevää ja kehoa kuormitetaan sille sopivalla tavalla, voivat lihakset olla jopa varsin huoltovapaita. On kuitenkin yleistä, että jokin häiritsee hyvää liikkumistapaa, ja se aiheuttaa kierteen jos toisenkin. Jotta elämä ei olisi liian yksinkertaista, kannattaa myös muistaa ettei näkyvä ongelma useinkaan ole koko totuus tai ongelman aiheuttaja vaan seurausta muista ongelmista. Näkyvä ongelma aiheuttaa myös usein lisää ongelmia. Voimansiirto liikkeessä ja kehossa on aina yksilöllistä, mm.kehon mittasuhteet, tottumukset ja kireydet tai liiallinen liike sekä liikkeen varominen jossain osassa kehoa määrittelevät miltä liike näyttää ja mikä siellä kaipaisi tarkkailua ja näihin puuttuessa saakin useimmiten lähteä liikkeelle ihan muualta kuin sieltä mikä selvästi näkyy tai tiedetään olevan ongelmallinen tai vammautunut alue.

Hevosen ja ratsastajan kehoissa on monenmoista osasta ja paljon muutakin liikkeeseen vaikuttavaa, tässä en nyt lähde ihan solutasolle saakka vaikka siellä tapahtuukin vaikka mitä jännää ja tärkeää. Solutriviatiedolla kun ei maneesin kenttäolosuhteissa hirveästi auta hifistellä, se hevonen on läsnä tässä ja nyt ja asioiden korjaamiseen vaaditaan pelisilmää ja tunnetta. Jotta asiaan voitaisiin vaikuttaa, jossain välissä pitäisi muistaa myös ihan vain alkaa ratsastaa ja käyttää sitä hevosta, usein käy niin että hevonen jää vähemmälle liikunnalle syystä tai toisesta ja eri suunnilta satelee aivan ristikkäisiä ohjeita. Yksittäisten osasten sijaan sillä miten sitä kehoa käytetään on valtavasti merkitystä, etenkin itse liikkeen ja sen vaikutuksen kannalta. Kehonkäyttö ja käytettävissä oleva rakenne sekä koordinaatio määrää paljolti sen, millaista liikkeestä tulee. Myös vanhat vammat vaikuttavat ja muokkaavat liikemalleja vielä pitkänkin ajan kuluttua ja nekin voivat olla joko ongelmien syitä tai seurausta. Keho ottaa liikkeen sieltä mistä sitä on helpoiten saatavilla ja elävässä elämässä tiedossa on kompensaatioita sekä monenlaisia toimintahäiriöitä joissa yksi asia johtaa toiseen aiheuttaen jäykkyyttä ja toisinaan kipuakin. Hevosen ilmeitä kannattaa oikeasti seurata, niistä havaitsee hyvin läsnäolon tason ja sen kuinka helppoa ja sujuvaa tekeminen on, täytyy myös muistaa että jotain asiaa korjatessa päädytään yleensä hieman pois mukavuusalueelta ja liika löysyyskään ei ole hyvä juttu. Kehokin tietysti kertoo kaiken aikaa miten siellä menee, mutta näyttävä liike ja lasittunut katse ovat arveluttava yhdistelmä terveyden kannalta monestakin syystä, ja se onkin jo ihan oman tekstinsä aihe.

Ratsastuksessa kuten muussakin liikkumisessa ja urheilussa tulee jossain vaiheessa vastaan termi liikkeenhallinta. Se ymmärretään eri menetelmissä joskus eri tavoin, mutta itselle järkeenkäypää on se, että liikkuessaan kehon tulee voida olla tasapainoinen, stabiili ja silti vetreän liikkuva. Liikkuvuuden muotoilisin ehkä vielä jäntevyydeksi, joustavuudeksi tai sulavuudeksi, kehon normaaleja liikelaajuuksia mahdollisuuksien mukaan hyödyntäen. Pelkän liikkeen kontrolloinnin asteelle jäävä tapa liikkua ei ole luonnollinen eikä edistä kehon normaalia käyttöä, ja tästäkin löytyy hyviä esimerkkejä. Stabiilius ei tässä tarkoita jäykkyyttä, vaan hallittua, kannateltua kehoa joka toimii taloudellisesti. Jos kaikki liike tapahtuisi vain optimiolosuhteissa ja vain tiettyä "oikeaa" liikerataa noudattaen, ollaan hyvin heikoilla jäillä kun tulee ensimmäinen hutiaskel tai vaikka toisenlainen liikkumisalusta. Tästä hyvä esimerkki ovat hevoset joita ratsastetaan vain ja ainoastaan optimaalisella kuitupohjalla, samaiset hevoset myös mahdollisesti tarhaavat lyhyitä aikoja pienissä tarhoissa seisoen lopun päivää karsinassaan. Voisiko hevosta liikuttaa maalaisjärkeä käyttäen erilaisilla pohjilla myös maastossa ja kentälläkin monenlaisissa keliolosuhteissa? Onko ulkoilu järjestettävissä niin että sielläkin on mahdollista liikkua? Tällä voi olla järkevästi toteutettuna suuri merkitys myös jalkojen, koko kehon ja korvien välin terveyteen. Yksi esimerkkiryhmä ovat hevoset jotka liikkuvat vain hissukseen jotain tiettyä kurinalaista kaavaa noudattaen, siinäkin kehon potentiaali menee aika tavalla hukkaan. Sitten on ne hevoset jotka laitetaan töihin keinolla millä hyvänsä. Ja sitten on ne muut siltä väliltä.

Ratkaisu se on tämäkin, bongattu suomalaisesta koulutuskeskuksesta, tuoli esillä paikassa jossa joku aika todennäköisesti haluaa juurikin istua. Kannattaako korjata asia kunnolla, vai hoitaa tilanne näin näppärästi?

Kuntoutusvaiheessa ja joitain asioita korjatessa pieni liike on erittäin paikallaan, ja se on oikeasti tärkeää. Kun ongelma ja tilanne on päällä, täytyy löytää keinot ratkaista asia ja se vaatii keskittymistä ja täsmäkorjauksia sekä kokonaisvaltaista kehonhallintaa joka ei onnistu kovassa vauhdissa, kehossa on erilaisia mekanismeja jotka reagoivat erilaiseen liikkeeseen omalla tavallansa. Hevosen tulee myös hitaassa liikkeessä säilyttää ajatus eteen liikkumisesta, jottemme luo pohkeen takana kiemurtelevia jännittyneitä tahmatassuja, mutta joskus hienoinenkin kiirehtiminen voi olla korjausta estävä tekijä. Toisaalta hidastus muuttaa aina tasapainon tilaa, ja tämä voi osaltaan hankaloittaa korjauksen aloitusta - kannattaa siis miettiä minkä verran on järkevää tehdä mitäkin asiaa. Ongelmien ilmetessä aletaan usein varomaan tiettyjä liikkeitä ja näistä syntyy herkästi pysyviäkin liikemalleja. Kun jotain aletaan korjata, kannattaa liike muuttaa ensin pieneksi enkä tällä nyt tarkoita mitään erityisen koottua ja tehoja uhkuvaa liikkumista. Pienen, pehmeän ja hitaankin liikkeen tarkoitus on resetoida liikkumismallia, etsiä tekemiseen tasapainoa ensin hallitusti ja ikäänkuin valmistella ja voidella kehon koneisto ennenkuin sitä aletaan kuormittaa enemmän. Hidaskin liike vaatii voimaa, ja on syytä miettiä myös liikelaajuuksia ja liikesuuntia sekä niiden vaikutusta kulloiseenkin tilanteeseen. Joskus voi olla järkevää käyttää apuna esimerkiksi kavaletteja ja toisen kohdalla niitä ei kannata ottaa heti mukaan harjoitteluun. Myös yksillöllinen rakenne vaikuttaa ja hevosen asennot ja liikkumismuoto kannattaa sopeuttaa kullekin hevoselle järkevästi ja yksilökohtaisesti. Hevosilla liikkeen hidastaminen on kiinnostavaa myös siksi, että se tuo esiin ja näkyväksi ongelmat myös keskivartalon seudulla, mikä taas vaikuttaa ratsastajan istuntamahdollisuuksiin aivan hurjasti. Kun vauhti kasvaa, lanneselän ja keskivartalon voimansiirto korostuu ja jos tässä on ongelmia, se todellakin näkyy silloinkin kun ongelmaa aletaan purkamaan. Harvoin kyse on kuitenkaan vain selän tai lantion seudun haasteesta, vaan tähän sekoittuu suloisesti koko keho kaikkine osasineen - lavanhallinta, hengitys, kaulan käyttö, kehonhallinta ja käyttötapa sekä jalkojen liikeradat jotka nekin voivat olla syitä tai seurauksia jostakin. Kehonkäytön haasteet ovat aina moniulotteisia, fyysisiä ja usein myös psyykkisiä tilanteita joissa kaivataan arkijärkeä, malttia ja fiksuja korjauskeinoja. Ja niiden etsiminen onkin sitten jännittävä ja pitkä seikkailu.

Kun käsissämme on vaikkapa tuntuma-, suoruus-, tai tasapaino-ongelma, se on yhtäkuin kokovartaloarvoitus, joka kaipaa hetken pohdintaa terveydentilasta ja kaikesta ympäröivästä, sekä tietysti tavallista, herkkää, hyvää ratsastusta tai muuta liikuntaa.

Tavallinen suomenhevonenkin voi käyttää itseään aika kivasti, itselleen sopivalla tavalla!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Haluatko opetusta?

Jos haluat valmennuksiin, hifistellä maastatyöskentelyä ja tuntumaa, tai oppia lisää omasta tai hevosen kehonkäytöstä, nykäise hihasta NYT! Liikun keväällä aika ahkerasti pitkin Suomea, ja tulossa on jos jonkinlaista valmennuskeikkaa omien koulutusten ohessa ja näihin reissuihin mahtuu vielä yksittäisiä tunteja. Liikun autolla, myös lähialueille siirtyminen mahdollista, ja pääteiden varsille onnistuu pysähtyäkin, kysy rohkeasti :)

Lisätietoja www.kirjorinne.com 

11.2.       Tampereen seutu
18-19.2.  Jyväskylän seutu biomekaniikka- ja satulaklinikan ohessa
25.2.       Pääkaupunkiseutu (täynnä)
26.2.       Porin seutu
9-12.3.    Pääkaupunkiseutu, Horse in Motion-klinikan ohessa
17-18.3.  Seinäjoki
1-2.4      Pääkaupunkiseutu
7.4.        Tampereen seutu, Hevoset-messujen yhteydessä
29-30.4.  Pääkaupunkiseutu
2-5.5.     Tampereen seutu, ilta-aikoja vapaana
12-14.5   VAPAA, VARATTAVISSA 
19-21.5.  VAPAA, VARATTAVISSA
26-28.5.  Pääkaupunkiseutu
2-4.6.     VAPAA, VARATTAVISSA

Keväällä suunnitteilla myös Tornio/Rovaniemi/Ruotsi, kysy lisää!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kuinka korjata vinoutta?



Vinous on aina moniulotteinen tila, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jotta sitä voi sujuvasti korjata, tulee ensin tunnistaa mitä siellä hevosessa ja ratsastajassa oikein tapahtuu. Ihmiset kuvailevat hevosten ja omaa vinouttaan usein todella värikkäin termein, jotka tarkoittavat useimmille meistä eri asioita. Keskustelu saattaa alkaa sanoilla "tämä on vino oikealle", "tyhjä vasemmalta" tai "toinen jalustin on taas pidemmän tuntuinen". Moni on saanut kimmokkeen alkaa työstämään suoruutta esimerkiksi eläinlääkärin, hierojan, kengittäjän tai satulansovittajan otettua asian esille. Tämä on kestoaihe myös valmentajien päivätyössä. Juuri nyt on erittäin trendikästä puhua hevosen biomekaniikasta. Kun sana on mainittu, kaikki höristävät korviaan, ilmassa on ripaus taikaa. Suosittelen kysäisemään aiheen esille ottavalta taholta, millä tavoin tämä itse on perehtynyt aiheeseen. Käytännön koulutusta on vielä melko rajallisesti tarjolla, kirjallisuutta ja nettimateriaalia sen sijaan piisaa joka sormelle, ja materaalia on olemassa monentasoista. Aihepiiri on laaja, joten kannattaa tutustua aiheeseen itsekin tarkemmin ja tutkailla mitä suuntauksia ja kouluttajia itse haluaa seurata. Kotisivuilla on listaus itse hyväksi havaitsemistani kouluttajista, ja linkkejä menneisiin koulutuksiin. Uudet päivittyvät sivuille sitä mukaa kun ne valmistuvat.

Vinoutta on monenlaista ja sitä kuvaillaan todella eri tavoin. Käytännössä vinous on aina yksilöllistä, kuitenkin niin että lähes samat mallit toistuvat sulavasti limittäin ja päällekkäin tapauksesta riippuen. Jokaisen hevosen vinousongelma tuntuu ja näyttää aina hieman erilaiselta. Ratsastusmaailmassa vinoudesta puhutaan useilla termeillä, ja useimmiten puhutaan sivusuuntaisesta vinoudesta (esim.laterality). Vinous toteutuu kuitenkin eri tasoissa ja suunnissa, voimakkaammin tai lievemmin, ja poikkeamiin liittyy myös kehon yritykset kompensoida asentoja ja ongelmia. Näitä kompensaatioita voi olla samanaikaisesti useampiakin ja on tärkeää löytää ongelman aiheuttaja, jotta kehonkäyttötapa korjaantuu eikä korjaus jää vain näennäiselle tasolle. Jokainen valmentaja ja menetelmä tulkitsee asioita hieman omasta vinkkelistään. Vain yhtä tai kahta tapaa seuraamalla ei mielestäni voi saada riittävän laajaa kuvaa aiheesta, vaan haluan ainakin itse syventyä asiaan paljon tarkemmin. Eri menetelmiä ymmärtää sitä paremmin, mitä useampaan on tutustunut, ja oma kriittinen ajatteluhattu on syytä pitää päällä etenkin kun mennään ratsailla tapahtuviin tehtäviin ja vinousasioiden äärelle.

Kun ratsastaja kertoo että hänen on vaikea istua suorassa hevosen selässä, tiedustelen ensi tilassa onko ongelma aina samanlainen kaikilla hevosilla vai korostuuko tämä ongelma juuri jollain nimenomaisella hevosella ratsastaessa. Hevosetkin ovat toispuoleisia, aivan kuten me ihmisetkin - yksi enemmän, toinen vähemmän ja kolmas vaihtaa puolta tuon tuosta. Vinous on havaittavissa usein hieman eri tavoin eri askellajeissa ja eri suuntiin ratsastaessa, mutta käytännössä voisi sanoa, ettei vinoutta ole olemassa vain yhteen suuntaan. Liikemalli on ja pysyy eri kierroksissa, tilanne kuitenkin elää aina hieman ja sama ongelma voi näyttäytyä eri tilanteissa eri tavoin. Rungon taivutus voi helpottaa tai korostaa asiaa, ja usein vinoushaasteet ovat näkyvimmillään käynnissä, sekä erittäin tuntuvia laukassa. Myös sivuttaisliikkeet voivat korostaa suorassa istumisen vaikeutta ja niistä voi olla myös haittaa väkipakolla suoritettuna

Alla kuvavertailu hevosesta, jolla on taipumus kiertää rintakehää vasemassa taivutuksessa siten, että ratsastajan olisi erittäin vaikeaa istua suorassa mikäli taivutuksen virheasentoa ei korjattaisi. Tämä on hyvin yleinen tilanne, jota näkee päivittäin eri hevosilla ja useimmiten juuri näin päin. Tämä kyseinen hevonen asuu paikassa, jossa asiaan on kiinnitetty hienosti huomiota, tilannetta voi melko helpostikin auttaa ratsastuksen keinoin ja opettaa hevosta liikkumaan niin että sen kehonhallinta toimii oikein myös taivutuksissa. Kuvat on otettu peräkkäin, ainoa muutos on kaulan kääntäminen vasemmalle ja oikealle paikallaan samassa asennossa seisten. Kun tämä tapahtuu liikkeessä, ollaan jo aikamoisen haasteen edessä mikäli tilannetta ei lähdetä aktiivisesti korjaamaan. Jo pelkkä asetus hankalaan suuntaan saattaa laukaista tämän kehonhallinnan ongelman ja tässä on tarkoituksella käännetty päätä kevyesti sivulle. Tämänkaltaisissa tapauksissa hevoselle on usein vaihdettu loputtomasti eri satuloita, mutta ongelma jatkuu silti. Käytännössä on mahdotonta saada asia korjautumaan pelkästään satulalla, sillä koko rintakehä kiertyy niin että hevonen ei kanna ratsastajaa enää keskellä. Satulan tulee tietysti olla perushyvä ja sopiva, mutta vinoushaastetta se ei oikaise. Ei myöskään auta kehottaa ratsastajaa istumaan vain suorassa ja keskellä, sillä se ei tässä tilanteessa oikeasti ole mahdollista. Selän toisella puolella on myös usein havaittavissa painaumia, nestekertymiä tai hiertyneitä alueita karvapeitteessä mikäli hevonen jatkaa liikkumista tällä tavoin. Tämä voi myös aiheuttaa pään viskelyä sekä muita epämukavuuteen liitettäviä eleitä, satulan painaessa okahaarakkeiden reunaa joka on varsin herkkää aluetta. Alue voi myös herkistyä ja ongelma kärjistyä. Laukannosto-ongelmatkaan eivät ole epätavallisia. Usein ilmiön syyksi ehdotetaan toisen takajalan heikkoutta tai ontumaa, mutta kehossa on monta muutakin paikkaa, jonka toiminta voi häiriintyä. Tämän taustalta ei aina myöskään löydy terveydellistä ongelmaa, kyse voi olla myös ihan vain ratsukon jomman kumman osapuolen kehonhallinnasta.






Muutama sananen askellajien erityispiirteistä:

Laukka on liikemallinsa puolesta askellaji, jossa on koko ajan pieni rungon taipuminen läsnä, ja yleensä helpomman ja pyörivämmän laukan suuntaan on vaikeaa istua keskellä satulaa. Toinen laukka on usein hieman toista kulmikkaampi ja kääntäminen tuntuu erilaiselta, hevonen puskee tai tuntuu jopa "kaatuvan" toista pohjetta tai ohjaa vasten ja kulkee kuin lapa tai kylki edellä takaosan työntyessä uran sisälle. Laukan toimivuuteen vaikuttaa moni asia tasapainosta, terveydentilasta ja sekä ratsastajan ja hevosen kehonhallinnasta lähtien. Jos jokin paikka kehossa aiheuttaa ongelmia, se voi hyvin vaikuttaa myös laukan laatuun tai aiheuttaa kiihtymistä. Lanneselän ja ylipäätään takapään toiminta on merkittävässä roolissa, ja usein ongelmat näkyvät myös hevosen etupään ja kaulan käytössä sekä tasapaino- ja tuntumaongelmina.


Ravi on erittäin kiinnostava askellaji, jossa usein näkee valtavia laatueroja samankin hevosen esittämien liikkumistapojen välillä. Ravista häviää helposti luonnollinen jousto hevosen liikkuessa jännittyneenä ja/tai etupainoisena, ja hyvin yleinen näky on ravi jossa hevonen tuntuu vetävän itseään eteenpäin etujalkojen avulla. Tätä näkee oikeastaan kaikenlaisilla hevosilla, tämä ei ole vain kylmäverirotujen vitsaus. Ravi voi olla laajaa ja näyttävääkin, mutta se ei enää toimi kuten sen kuuluisi. Selkään tilanne yleensä tuntuu erilaisina istunnan hankaluuksina, ratsastajan on tällöin vaikea joustaa kehostaan normaalisti, ja myötäävä liike suuntautuu niin, että hevoseen vaikuttaminen ei ole ihan helppoa. Hevosen selkä voi tuntua tiukalta, rintakehä tuntuu vajoavan tai kaula jännittyy, usein hevonen myös esimerkiksi aukoo suuta. Ravi saattaa tuntua jopa aavistuksen nelitahtiselta. Ravissa hevosen selkä liikkuu eri tavoin kuin käynnissä ja laukassa, ja mikä tahansa jännittyminen aiheuttaa helposti kierteen, vastustelua ja jopa liikkeen vyörymistä joka taas on iso haaste tasapainon kannalta. Selän toiminta saattaa myös muuttua eri tavoin, mikä vaikuttaa askeleen tuottotapaan. Vinous on läsnä myös ravissa samoin kuin muissa askellajeissa, hankalat ja helpot kierrokset pysyvät usein samana, joskus vaikeamman laukan suuntaan voi olla tasapainoisempaa ja helpompaa ravata.

Esimerkkikuva ravista, jossa on ns. kaikki pielessä. Tämä on äärettömän yleinen näky kisakentillä ja valmennuksissa. Kuvaan on merkitty muutama huomiota herättävä kohta, ja tästä voisi tehdä useamman sivun mittaisen laajemman analyysinkin.


Käynti herättää usein pelkoa askellajin pilaamisesta ja moni sanoo että käyntiä on vaikeaa ratsastaa. Vanha sanonta kertoo käynnin olevan vaikein askellaji ratsastaa, ja tämä ei ole aivan tuulesta temmattu lausahdus. Käynti on silti tärkeä osa perustyöskentelyä, ja siinä piilee valtava potentiaali korjata hevosen suoruutta ja kehonkäyttöä, aina tasapainosta ja tuntumasta erilaisiin sivuliikkeiden kehonhallinnan hienosäädön nippelitietoihin. Jotta käynnin ratsastaminen tuntumalla ylipäätään onnistuu luontevasti, vaatii se ratsastajalta hyvää ja joustavaa kättä, ja hevoselta eteenpäinpyrkimystä vailla kiirettä. Apuohjien käyttö vaikuttaa häiritsevästi käynnin ratsastamiseen, hevosen tarvitsee saada liikuttaa kaulaansa ja paras tulos saavutetaan kun ratsastaja korjaa ja opettelee korjaamaan käynnin ongelmia tunteella ja taidolla. Ehkä yleisin käynnin ongelma on passikäynti, joka juontaa juurensa hevosen jännittymiseen ja rikkoo käynnin tasaisen nelitahtisen liikkeen. Erilaisia variantteja riittää, aina tinasotilasmarssista lonkkavaivaisen ankan vaappumiseen. Jännittymistä voi tapahtua monestakin syystä, se voi olla psyykkistä ja tilanteeseen liittyvää, se voi johtua epäsopivista varusteista tai usein jostain fyysisestä tekijästä, epämukavuudesta. Kiireinen tai pohkeen takana kiemurrellen ryömivä tahmea hevonen väläyttelee herkästi myös passikäyntiä, mikäli se on sellaisen tavan jossain vaiheessa omaksunut. Tällaisella hevosella ratsastaja voi alkaa herkästi vältellä käyntiä, jottei ongelmaa esiintyisi, ja useimmilla passikäynti tuleekin esiin kävellessä ohjat tuntumalla. Passikäynninkin voi korjata yllätys, yllätys - kävelemällä. Myös sivuttaisliikkeistä voi löytyä apua ongelmaan. Tärkeää käynnin ratsastuksessa on tunne, se että osaa sulattaa hevoseen mahdollisesti syntyvän jännityksen ja saada sen käyttämään itseään toisin. Tuntuma ja sen toimivuus on tärkeä asia käynnissä, ja vinoushaasteet havaitaan usein myös tuntuman ongelmina. Toinen ohja voi olla sitkeä, asettuminen vaikeaa, hevonen voi hakeutua tyhjäksi ja ihan itse pyöreälle kaulalle tai puskea kuolainta kohti vyöryen tai menettäen samalla eteenpäinpyrkimystään. Käynnissä voi tehdä todella paljon erilaisia hyödyllisiä harjoituksia ja notkistaa kehoa sitä suuremmin rasittamatta, ja tätä askellajia voi hyödyntää valtavan monipuolisesti myös suoruuden kehittämisessä. Laukan ja ravin vinousongelmiin löytyy usein ratkaisu käynnistä.

Nuoren hevosen tuntumakoulutusta
 
Suoraan ratsastus hitaasti saattaa joillakin hevosilla aiheuttaa ensin kiemurtelua
Aihe rönsyilee väistämättä hivenen pelkän vinouden ulkopuolelle. Vinous voi johtua erittäin monesta asiasta, ja usein kyse on asioiden summasta. Ratsastaja ei voi istua suorassa sellaisen hevosen selässä, joka ei kanna ratsastajaa suorassa. Hevosen on mahdotonta liikkua suorassa tai tasapainossa, jos ratsastaja ei hallitse kehoaan. Hevonen voi liikkua "suoraan", mutta käyttää kehoaan toispuoleisesti. Toispuoleisuus voi olla aikaa myöten muodostunut normaalitilanteeksi, johon puuttuminen voi aiheuttaa vastustelua ja kipeytymistä, siksi suoruutta on syytä työstää maltilla ja ennenkaikkea opetella tunnistamaan ongelmia sekä opetella korjauskeinoja, jotka toimivat ilman voimankäyttöä. Ongelmia korjatessa on tärkeää, ettei kehon puolustusmekanismeja aktivoida tarpeettomasti, pakolla läpi viety asia on useimmiten lopputulokseltaan toisenlainen ja rauhassa tekemällä säästää yleensä pidemmän päälle aikaa. Hevosen tulee oppia liikkumaan itse suoremmin, siitä pitää tehdä sille helppoa. Vinous on yleensä synnynnäistä toispuoleisuutta, arkinen tapa toimia ja juuri sillä hetkellä tai kenties "kroonisesti" helpoin tapa ratkaista tilanteita.  Toisinaan on syytä myös konsultoida eläinlääkäriä, vinousongelmien taustalla on usein myös eri asteisia terveysongelmia. Niiden kanssa voi yleensä elää, mutta niistä kannattaa olla tietoinen jotta ne voidaan ottaa huomioon harjoittelussa.

Vinoa hevosta ei kannata treenata pakolla vaikeaan suuntaan yhtä paljon tai enemmän, vaan ennemminkin tehdä asioita pienissä pätkissä ja ehkä jopa enemmän helpon kierroksen kautta. Kun harjoitus alkaa sujua ja keho vahvistuu ja notkistuu, järjestyy toinenkin suunta usein helpommin. Vinous on jokaisen yksilön omaksuma tapa toimia, yleensä vakiintunut käytäntö jonka taustalla on usein kehonhallinnan ongelmia sekä terveyshaasteita. Äkillinen toispuoleisuus on tila jonka aiheuttaja on syytä selvittää. Vinouden korjaaminen voi tuntua varsin hankalaltakin ja tie tasapainoiseen kehonkäyttöön onkin usein melko mutkainen. Kun sille tielle lähtee, on kuitenkin vaikeaa enää olla puuttumatta näihin ongelmiin. Yksi tärkeä perussääntö vinoutta korjatessa on "vauhti peittää virheet", ja hitaammassa korjaustahdissa näkyykin usein valtavasti haparointia ja ongelma voi tuntua jopa suuremmalta kuin uskoikaan. Hidastamistakin kannattaa  kuitenkin harrastaa maltilla, jos eteenpäinpyrkimys katoaa liiaksi, ei korjauksestakaan tule hyvä. Toinen tärkeä sääntö on, että se mikä näkyy ja tuntuu ulospäin, on useimmiten seurausta jostakin toisesta ongelmasta. Kannattaa siis miettiä asioita laajemmin ja ottaa huomioon ne asiat jotka voivat vaikuttaa kulloisenkin ongelman syntyyn ja sen ylläpitoon. Huomioon otettavia asioita piisaisi isompaankin julkaisuun. Käytännön korjauksia kaipaaville suosittelen esimerkiksi tulevaa 18.2. Jyväskylän seudun biomekaniikkaklinikkaa, jossa näitä asioita käydään läpi yhdessä eläinlääkärin kanssa demohevosten kera. 

Alla vielä lyhyt tsekkauslista aiheesta, lisää vinkkejä päivittyy myös Facebooksivuille.



perjantai 20. tammikuuta 2017

Kevättalven kurssitärpit

Nyt on tulossa monenlaista mielenkiintoista kurssia ja koulutusta ja tentti jos toinenkin on tuloillaan, jatketaan siis samaa tahtia kuin viime vuonnakin.  Helmikuussa kouluttaudun itse ihmiskropan parissa useampaankin otteeseen eri puolilla maata. Helmikuun 18. päivä matkaan Jyväskylän tietämille, jossa pidetään Hevosen biomekaniikka- ja satulaklinikka. Tämä on käytännönläheinen päivä hevosen biomekaniikan perusteista eläinlääkäri-kiropraktikon johdolla, ja mukana on myös mielenkiintoisia demohevosia! Tästä löytyy lisätietoa järjestävän seuran sivuilta, jos haluat ilmoittautua mukaan ohjeet löytyy täältä.
Seuran sivuille pääset myös klikkaamalla kuvaa. Tämän kurssin yhteydessä pidän valmennuksia Jyväskylän lähialueilla kotitalleilla, jos olet kiinnostunut osallistumaan, ota yhteyttä! Ainakin sunnuntaille 19.2. löytyy vielä muutama vapaa paikka. Yhteystiedot löytyy sivulta www.kirjorinne.com
http://www.aaneseudunratsastajat.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=78&Itemid=592
Klikkaa itsesi Ääneseudun Ratsastajien sivuille!

Maaliskuuta kohti mentäessä on tulossa toinenkin mielenkiintoinen kurssi. Järvenpäässä Ratsastuskeskus Ainossa pidetään 10.-12.3. Horse in Motion klinikka, jonne suuntaan hevosen kera. Olen ollut mukana aiemminkin Capitalin kanssa, silloin tapahtuma meni nimellä Science of Motion ja nyt tapahtumassa on muitakin luennoitsijoita. SoM on mielenkiintoinen menetelmä, josta voi saada hyviä ideoita sovellettavaksi, itse olen löytänyt sen kautta kiinnostavia täsmäkorjauksia hevosen kehonkäyttöön liittyen. Mitä enemmän käy erilaisia koulutuksia, sitä enemmän saa syvyyttä näihin eri menetelmiin ja osaa hyödyntää eri tapojen parhaat puolet, ja tietää milloin ja mille jokin tapa sopii ja mille sitä ei ainakaan kannata käyttää. Kouluttautuminen siis kannattaa aina, samat jutut kannattaa kuunnella useammalta kantilta ja pyrkiä sisäistämään asioita vähän laajemmin, ei pelkästään täältä tai tuolta vaan isommin :)
Tapahtumaan saa vielä lippuja, ja tammikuun loppuun saakka voimassa on alennettu hinta. Lipunmyyntiin pääset tästä linkistä: http://www.horseinmotion.org/osta-lippu

Maaliskuussa täällä Pohjanmaalla on tulossa kiinnostava koulutuspäivä Kaustisella 14.3. Silloin vuorossa on Mistä hevonen on tehty-luento ja puolen päivän ruumiinavaus hevoselle. Tänne halajavien kannattaa toimia myös nopeasti, ja lisätietoa saa täältä. Maaliskuun lopulle on tulossa kiinnostava päivä ratsastajille, tästäkin infotaan piakkoin enemmän.

Näiden jälkeen on tulossa muutakin jännää, mutta mennään eteenpäin asia kerrallaan. Suosittelen lämpimästi yllämainittuja tapahtumia kaikille tiedonjanoisille.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Alkutaival taivasalla






Uuden hevosen kanssa selässäkäyntikerrat on nyt laskettavissa kahden käden sormin. Hevonen kääntyi virallisesti viisivuotiaaksi, ja tasoltaan se on pieni hevonen, joka ymmärtää että pohje tarkoittaa eteen, ohja takaisin ja rattikin jotakuinkin löytyy. Tasapaino on vielä ihan ankanpojan tasoa. Selkäänmeno jännittää yhä jonkin verran, ja tämä oli Englannin suunnalla asia jota on työstetty tosissaan rennommaksi. Siellä hevosen oli hankala malttaa pysyä paikallaan, ja tässäkin juniorin omana ratkaisuna on lähteä kävelemään ja kävelemään, niin että päässä alkaa soida Anssi Kelan pätkä "mun täytyy kävellä näin..." alta aikayksikön. Nyt on saatu jo ihan rauhallisia selkäännousuja aikaan, ja oli hyvä huomata mitä tapahtuu jos kaikki ei mene nappiin. Olin hyppäämässä kyytiin, ja hevonen lähti liikkeelle niin että satula pyörähti sivulle. Vyö ei ollut kovin kireällä, olin ajatellut kiristää sen viimeisen reiän selästä käsin. Olin ehtinyt jo puoliksi kyytiin, hevonen lähti kävelemään, ja koska satula oli sivulla, ei ollut järkeä kiivetä perille saakka vaan odottaa sopivaa hetkeä tulla alas ja ottaa selkäänmeno uusiksi. Hevosen reagointitapa on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen yllätys - kun alkaa jännittää, se ratkaisee asian kävelemällä reippaasti samalla jähmettyen, köyristämällä selkää ja pidättämällä hengitystä. Huonomminkin voisi siis olla, toisaalta tämä on tapa joka tulisi helposti aliarvioitua, sillä eihän se tee nyt mitään "tyhmää". Tässä on vielä tekemistä jotta hevonen saadaan suhtautumaan kaikkeen tekemiseen rennommin ja etenkin tuo hengitys on asia johon täytyy nyt todella keskittyä jottei asia aiheuta myöhemmin ongelmia.

Ulkoilmaelämän haasteena on Suomen talvi ja ihmisen tahtotilasta riippumattomat mielenkiintoiset pohjat, jotka tarjoavat jopa pieniä trillerin elkeitä jo ihan pihalla kävelemällä. Joskus talven vaakatasoisen räntäsateen tai silmänkantamattomiin kumpuilevan teräsjään hetkinä sitä miettii, mitä voisikaan saada aikaan jos käytössä olisi rajattomat resurssit ja aina optimaaliset tilat sekä hevoset ja tietysti tuplamäärä tunteja vuorokaudessa. Sitten muistaa että se on ihan kiva päiväuni. Sitä miettii, kuinka helpolla sitä pääsisikään "valmiin" hevosen kanssa. Silloin haasteet on aivan eri kaliiberia, puhutaan hienosäädöstä ja ajoituksen opettelusta. Toisaalta tämä on hyvä näin, on siistiä päästä treenaamaan hevosta joka ei taatusti ole helpoin pakkaus kouluratsastuksen näkökulmasta ja jos (ja kun) tässä onnistuu, voi ainakin sanoa että hevonen on itse tehty. Kun joskus kohdalle sitten tulee se hillittömän laadukas hevonen, voi olla että tämä kaikki vielä on hyödyksi. Sitä ennen on vielä talvea jäljellä. Onneksi on nastakengät sekä hevosella että ratsastajalla, joten hengissä on selvitty - kop, kop...
Päivät onneksi pitenevät ja kesä tulee tänäkin vuonna!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Laukkaradoilta kouluratsuksi


Hän on täällä, RockMount, täysiverinen nuorimies Englannista. En ole koskaan kouluttanut laukkahevosta, joten sellainen oli hankittava. Kokeilin hevosta heinäkuun lopulla Englannissa pienen hetken aikamoisen hulinan keskellä ratsastustapahtuman jälkeen, ja tämä vaikutti hurjan kiinnostavalta luonteensa ja liikkeiden puolesta, vaikka olikin aivan alkutekijöissään. Capitalin kanssa oli päästy treenaamaan jo Interin tehtäviä, joten kontrasti on tietysti valtava. Capital opetti ihan valtavasti hankalan tuntuman ja tasapainon korjaamisesta ja ajattelin viedä tämän opettelun seuraavalle levelille. Toisaalta kouluratsastusmaailmassa aina joskus ja joka välissä vedotaan hevosten kuumuuteen siinä ja tässä asiassa, ja tästä sitten näppäränä järkeilin, että voisi olla mukava rakentaa jotain kivaa ja rentoa siitä ehkä kaikkein kuumimmaksi luokitellusta hevosrodusta. Here we go..wish me luck!



Joulukuun alussa RockMount vuosimallia 2012 saapui Suomeen Englannista, ja ensimmäinen kuukausi on mennyt perusasioiden parissa. Suomeen tullessa ykkösjuttu oli kunnollinen hokkikengitys ja totuttelu uuden maan arkeen, kavereihin, rutiineihin ja ruokaan. Maahantuonti on aina jonkinasteista paperisotaa, ja itse matkakin hevoselle aika rankka. Tämän reissu Pohjanmaalle kesti viisi vuorokautta, kaksi laivamatkaa ja pitkät pätkät maanteitä. Kuljetuksen järjestäminenkin oli oma lukunsa, kun useimmat saadut tarjoukset olivat tähtitieteellisen kalliita. Päädyimme lopulta kuljetuttamaan hevosen tuttujen suositteleman firman kautta, ja se osuus meni ihan sujuvasti ja firmalla myös tiedotus pelasi.

Hevonen on osallistunut laukkakilpailuihin kymmenisen kertaa, eikä todella ole ollut kärkikastia sillä saralla. Sen alkukoulutus ratsuksi on aloitettu Thoroughbred Dressagen toimesta, ja tätä paikkaa ei voi kuin suositella. Hevosten kohtaaminen on ihailtavan positiivista ja hevosista huokuu hyvänlainen itseluottamus, niitä ratsastetaan monipuolisesti ja fiksusti hevosen ehdoilla. Kyseisen paikan pitäjä uudelleenkouluttaa myös kuningattaren laukkahevoset, ja kisaa niillä korkeimmillaan sujuvasti Pyhää Yrjöä koulupuolella.


Tästä lähdetään nyt rauhassa ja rentouden kautta rakentamaan projektia, josta toivottavasti tulee todella hyvä. Laukkahevostausta toki luo omat erityispiirteensä, etenkin tasapainon ja suoruuden kannalta sekä tietysti täytyy ottaa huomioon, että laukata tämä ainakin osaa - ei tosin ehkä siten kuin kouluhevoselle olisi hyödyllistä. Luotan siihen että Siperia opettaa, siis minua. Lähin kosketukseni laukkahevosiin on Floridasta, jossa olen nähnyt viikon verran miltä treeni näytti siellä. Koska hevonen on kuitenkin edelleen hevonen oli sen koulutustausta mikä hyvänsä, uskon että tästä voi tulla aika hyvä. Nyt perustyö tehdään huolella maasta ja selästä käsin, sekä käynnissä että ravissa. Kelien parannuttua päästään ehkä joskus sinne laukkaankin saakka. Projektinjanoiset ja uteliaat, tervetuloa seuraamaan miten käy!

 Kurkatkaa myös Thoroughbred Dressagen Facebook sivut!

Kurkkaa pinnan alle


Jos olet kiinnostunut hevosen anatomiasta ja siitä mitä siellä pinnan alla ihan oikeasti näkyy, kannattaa harkita lähtevänsä katsomaan hevosen ruumiinavausta. Meidän seudulla täällä läntisessä Suomessa näitä tilaisuuksia järjestetään Kaustisilla, välillä myös muualla lähiseudulla ja avauksiin pääsee mukaan paitsi opiskelijat, myös muut kiinnostuneet. Olen itse käynyt katsomassa avauksia täälläkin, ja tilaisuutta voi todella suositella. Vinkkinä kerrottakoon että aamupäivä on teoriaa ja varsinainen avaus alkaa lounaan jälkeen, suurimmalle osalle tämä ei liene ongelma mutta kuuluu hyvä tietää osastoon.

Tässä linkki ja ilmoittautumisohjeet seuraavaan tulevaan koulutukseen joka on maaliskuussa Kaustisilla: 

http://www.kpedu.fi/koulutukset/kurssit-ja-t%C3%A4ydennyskoulutus/a80245-mist%C3%A4-hevonen-on-tehty-14-3-2017


Nähdään siellä!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Taas mennään

Hengähdystauko pidetty, uuden vuoden myötä uudet suunnitelmat ja tavoitteet jatkavat etenemistään. Koko vuosi 2016 on vienyt minua paitsi pitkin suomalaisia asfalttiteitä, myös halki ilmojen milloin mihinkin maahan ja ties minkälaisella lentokoneella. En siis millään tapaa pidä lentämisestä, jos olisi jokin toinen vaihtoehto matkustaa helposti ja edullisesti paikasta a paikkaan b, kuten vaikkapa teleporttaus tai muu tekninen ratkaisu, ottaisin sen mieluusti käyttöön.

Jos vuotta katsoo lyhyesti taaksepäin, alkoi seikkailu USA:n tourneesta, jonka aikana vierailin Ed Dabneyn ranchilla ja Paul Belasikin tilalla. Keväämmällä osallistuin Saksassa Carden klinikalle ja myöhemmin keväällä klinikka järjestettiin myös Suomessa, näistä onkin ollut täällä juttua. Loppukesästä kävin Englannissa seuraamassa Carden ja muutaman muun vanhan polven legendan työskentelyä, ja vietin viikon Ruotsissa IAVRPT seminaarissa, jossa aiheena oli hevosen liike ja sen ongelmat kaikessa laajuudessaan. Täältä kotiuduttuani päädyin Saksaan seuraamaan Ingrid Klimken työskentelyä, siihen väliin vain oli löydettävä jotain positiivista meininkiä ja pian, sillä hevosen lopettaminen osui juuri tuohon ajankohtaan. Samalla reissulla kiertelimme läntisen Saksan merkittäviä hevosalueita ja seurasin myös Bundeschampionaatin kuusivuotiaiden kisapäivää, verryttelyjä sekä hetkisen kisapäivää edeltävää verryttelyä joka ei ollut ihan yhtä miellyttävää katsottavaa kuin varsinainen kilpailupäivä.

Pian tämän jälkeen löysin itseni Ruotsista Manolo Mendezin klinikalta, jossa ratsastin mukana kurssipaikan pitäjän järjestämällä lainahevosella. Tästä löytyy tarkempi katsaus Facebookin puolelta täältä suomeksi ja täältä englanniksi. Kurssi oli siitä ikimuistoinen, että olin ensimmäinen suomalainen joka on hänen klinikoillaan ratsastanut. Toki tilanne olisi ihanteellisempi jos tuntisi hevosen jolla lähtee kurssille, nyt on muodostunut jo liki normiksi se, että istahdan matkustusvälineeseen tietäen että perillä odottaa hevonen jonka selkään joko kerran ennen kurssia tai suoraan kurssille ison yleisön eteen. Stressinhallintaa se on tämäkin, tai sitten sitä ei vain osaa hävetä niinkuin suomalaisen kuuluisi! :D

Lokakuun lopulla suuntasin jälleen Saksaan ja osallistuin äärimmäisen mielenkiintoiseen seminaariin ja ratsastusklinikkaan saksalaisella lainahevosella. Seminaarin aiheena oli klassinen kouluratsastus ja biomekaniikka. Kouluttajina olivat mm. eläköitynyt kv-koulutuomari Angelica Frömming ja Saksan suunnalla varsin tunnettu osteopaatti sekä fysioterapeutti Stefan Stammer. Tämä kurssi oli aivan huikea, sellaista neuvojen tykitystä että tämä täytyy ottaa vielä uusiksi. Eurodressagen artikkelista löytyy lisätietoa seminaarista

Marraskuussa järjestettiin (jälleen Saksassa..) Ingrid Klimke Symposium, jossa oli paikalla pökerryttävät 1700 katsojaa. Tämän päivän ohjelmasta löytyy hyvä artikkeli Eurodressagesta, englanniksi tottakai. Erityisen huomioinarvoista on se, että Klimken tapahtumissa ja kotitreeneissä kuvaaminen on sallittua. Tämä ei ole enää nykyään monessakaan paikassa itsestäänselvää, mutta täällä ei ujostella eikä kiukutella. Ja kun katsoo tätä ratsastusta, ei tarvitse ihmetellä miksi. Herkkiä ja tehokkaita hevosia ratsastetaan siististi ja vailla voimakeinoja, kaikesta tekemisestä huokuu vankka ammattitaito sekä vanhanliiton hevosmiestaito. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan lähemmin Klimken ratsastukseen, kun sellainen tilaisuus aukenee. Tilalla järjestetään säännöllisesti avoimia treenipäiviä ja niitä pidetään sekä saksaksi että englanniksi. Näistä löytyy lisää tietoa täältä.

Tämän kaiken keskellä olen tehnyt töitä, tankannut päähän liikuntalääketieteen oppia, päivittänyt osaamista monenlaisissa ihmis- ja hevospuolen koulutuksissa ja pitänyt valmennuksia eri puolilla Suomea. Päivittelen taas tännekin reissujen antia, ja reaaliaikaisempaa infoa kaipaaville löytyy Facebookin puolelta yrityksen sivuilta ahkerampia päivityksiä. 

Tämän lisäksi olen avannut varsinaiset kotisivut, josta löytyy tarkempaa infoa omasta koulutustaustasta, palveluista ja hinnastoa ynnä muuta hyödyllistä infoa. Sivusto löytyy osoitteesta www.kirjorinne.com 
 
Facebooksivu löytyy nimellä Fma Niina Kirjorinne

maanantai 12. syyskuuta 2016

Koulutusseikkailu Englannissa

Heinäkuun lopulla Englannissa järjestettiin klassisen ratsastuksen juhlatapahtuma, jonne oli ehdottomasti suunnattava sillä kouluttajien kaarti oli hirmuisen kiinnostava. Lähikentältä pääsee vielä onneksi aikaisella lennolla Helsinkiin, sieltä suoraan Lontoon koneeseen ja aamuksi Heathrown vilskeeseen. Pienellä bussiseikkailulla piti vielä löytää tiensä toiselle lentokentälle ja sieltä eteenpäin olikin jo järjestetty kyyti majapaikkaan ja tapahtumapaikalle.

 
Tapahtuma järjestettiin Keysoe Equestrian Centressä, ja paikalla oli kolmattasataa osanottajaa eri puolilta maailmaa. Tapahtuman järjestäjänä toimi Sylvia Loch jonka oppilaita iso osa demoratsastajista oli, ja ennenkaikkea joukko vapaaehtoisia innokkaita apulaisia sai tapahtuman onnistumaan hienosti. Päivän aikana kuultiin ja seurattiin lisäksi kiinnostavaa asiantuntijakaartia (tarkemmat esittelyt löydät tämän linkin alalaidasta): ranskalainen Eversti Carde Ranskasta, saksalainen Uwe Spenlen, portugalilainen Nuno Cavaco ja brittiläinen Patrick Print. Äänessä oli myös Loch mennen, tullen ja palatessa. Käytännönläheinen päivä koostui erilaisista näytösluontoisista valmennuksista, ja kaikkein kiinnostavinta antia oli ehdottomasti eversti Carden osuudet kahden eri hevosen parissa. Edellisenä iltana tutustuimme alueeseen tarkemmin kyytiä odotellessa, ja illallisen jälkeen uni tuli yllättävän nopeasti.


Päivä alkoi valmentajien näkemyksillä hyvästä ratsastuksesta ja nykyratsastuksen tilasta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä että lajin kuuma peruna, koulusääntöjen mukainen ratsastus ja hevosen oikeaoppinen muoto ovat asioita jotka tulee jatkossakin saavuttaa hevosystävällisin keinoin ja että myös tuomaritoiminnalla on suuri merkitys lajin terveen kehityksen kannalta. Eversti Carde painotti että kilpakouluratsastuksen tulisi seurata klassisia periaatteita, eikä näiden välillä saa olla ristiriitaa - klassinen ratsastus on samaan aikaan teknistä ja eettistä, sen tulee vaalia hyvää ratsastusta ja sen periaatteita. Nuno Cavaco korosti ratsastuksen olevan ennenkaikkea yhdessäoloa hevosen kanssa, odottaen hevosen vastauksia ratsastajan pyyntöihin joiden ei tule olla sävyltään määräileviä. Ratsastajan tulisi välttää itsestään johtuvia virheitä, muttei kuitenkaan vaatia tätä virheettömyyttä hevoselta. Uwe Spenlen jyrisi kouluratsastuksen tulevaisuuden olevan kovin kyseenalainen, ja että ongelmista tulisi nyt todella keskustella ääneen. Huippuhevosten sääntöjenvastaiset muodot ja keinotekoiset liikkumistavat siirtyvät valmentajien sormien läpi kisakentille ja ekorrekti tuomarointi edistää entisestään epäkorrektia valmennusta. Ratsastajilla ja valmentajilla on vastuu harjoitella eettisesti korrektisti, ja myös tuomareilla on suuri vastuu. Ratsastajat taas joka tapauksessa yrittävät antaa tuomareille sitä mitä he haluavat nähdä ja millä pärjätään kilpailuissa.

Hevoskeskuksen maneesi päivää ennen tapahtuman alkua
Ensimmäisen demon veti brittiläinen Patrick Print, ja tämän demon voisi kiteyttää yhteen lauseeseen: "Take your time". Ratsastaja saapui areenalle 7 vuotiaan varsin vinon ja säpäkän oloisen friisiläisen kera, hevonen kankisuitsittuna. Patrick kertoi käyttävänsä kaikilla nuorilla hevosilla valmennuksissaan nivelsuitsitusta, ja tokaisi että vaihdattaisi suitset niveliksi jos tämä olisi hänen oppilaansa. Tämän hevosen kanssa työskenneltiin alkuun tahtia etsien, ympäri maneesia ravaten ja tuntumaa hakien, välttäen liian matalaa kättä. Hän kehotti ratsastajaa hymyilemään toistuvasti, ja korosti että ratsastus ei demotilanteessa mene koskaan ihan niinkuin kotioloissa. Hän lähti purkamaan hermostuneen ratsukon tilannetta ratsastuttamalla linjoja, joita ratsastajan tuli seurata vaikka tapahtuisi mitä. Hän kertoi myös käyttävänsä sivuohjajuoksutusta hevosten verryttelyyn, niin että ohjat ovat tismalleen yhtä pitkät, ei niin että ne on säädetty taivutusta ajatellen. Omaan silmään tämä lähestymistapa oli melko mekaanisen oloinen, mutta esimerkkihevonenkaan ei ollut tänään rennoimmillaan. Toisen demon 8v kenttähevosen kanssa työskenneltiin enemmän siirtymien parissa, liittäen niitä myös sivuliikkeiden harjoitteluun. Hän kehotti ratsastajaa korjaamaan kuolaimen taakse painuvaa hevosta astumaan takasillaan enemmän alle. Tämä ja jotkut muut käytetyt neuvot olisivat kaivanneet enemmän avaamista yleisölle, nyt sanonnat olivat melko tyhjiä ja osin monitulkintaisia lauseita kuten esimerkiksi "jos se ei toimi 50 siirtymän jälkeen, tee 50 lisää". Töks-kiva-kiitti, mutta mitä ratsastajan olisi konkreettisesti kannattanut muuttaa, jotta ne 50 seuraavaa tuottaisivat toivottua tulosta? Tiukassa aikataulussa tämä tarkennus jäi tällä kertaa arvoitukseksi.

Osa päivän kunniavieraista ja kouluttajista, Uwe Spenlen, Patrick Print ja eversti Carde

Toisena demovuorossa oli Uwe Spenlen, joka on saksalainen FEI**** koulutuomari. Uwe on kiertänyt maailmaa tuomarin pestissä jo vuosikymmeniä. Hän on arvostellut korkean tason koulua pitkään ja paljon, ja hänen sanoissaan oli paljon samoja ajatuksia joita moni meistä pyörittelee mielessään. Ensimmäinen demohevonen oli 16 vuotias jyhkeä ja varsin vino ratsu, ja lyhyessä ajassa oli varmasti haastavaa saada aikaan toimivia korjauksia. Ratsastaja jännitti alkuun käsiään ja tähän etsittiin lisää pehmeyttä ja rentoutta. Uwe korosti, että hevosen turvan tulee aina osoittaa eteenpäin myös sen liikkuessa treenissä, ja tätä alleviivattiin aina uudelleen. Maneesissa kaikui toistuvasti pehmeästi lausutut sanat "nosetip forward!" Istunnan merkitystä korostettiin paljon, ja hänen mukaansa hevosen liikkumistapa määräytyy lähinnä sen mukaan, kuinka ratsastaja istuu. Tämä demo olisi ollut erittäin mielenkiintoinen nähdä hieman toisenlaisen hevosen kera, enemmän varsinaisen tuomaroinnin näkökulmasta. Toinen demo oli rakennettu vähän tällä idealla, mutta hevosmateriaali oli vähän haastavaa tämänkaltaista esitystä varten. Kun ideana on mennä 3 hevosta kerralla rataa, yksi joukossa ollut laukannosto-ongelmainen ei hirveästi helpottanut tehtävää. Jotkin korjaukset olivat vähän pinnallisia, kuten tällaisessa demossa helposti käy, ja tässäkin ne yleisesti käytetyt fraasit olisi ollut järkevää avata paremman ymmärryksen aikaansaamiseksi. Tämä tuomari oli meriiteistään huolimatta miellyttävän maanläheisen oloinen kaveri, jonka kanssa oli helppo jutella, ja hänellä oli paljon mielenkiintoisia ajatuksia.



Kentän laidan katsomoa

Sylvia Lochin ensimmäisessä demossa ratsasti nainen mukavan näköisellä PRE ruunalla. Tämän kanssa keskityttiin pieniin istunnan korjauksiin ja ratsastajan pään asentoon. Ratsastajalla on kuulemma kaikki kunnossa niin kauan kuin tämä katsoo eteenpäin hevosen korvien välistä. Itselle särähti hieman korvaan ratsastajan kehuminen "hyvä tyttö" kommenteilla, mutta ehkä heilläpäin on normaalia kommunikoida tällä tavoin. Hänen toinen demonsa oli yhtä ratsastajan vaihtoa, hän ratsasti itse valkoisella hevosellaan, ja selässä kävi myös pari oppilasta ajatuksena demota sitä kuinka osaava hevonen voi opettaa kokemattomiakin ratsastajia. 

Nuno Cavacon demo meni itseltä aivan ohitse, olimme silloin syömässä pikaisesti. Hänen esityksensä käsitti hevosen maastatyöskentelyä muutamalla eri hevosella ja häntä olisi ollut mielenkiintoista seurata oikein ajatuksella.

Eversti Carde piti kaksi demoa, joista molemmat olivat tuttuun tapaan hyvin kiinnostavaa katsottavaa. Ensimmäisessä oli hevonen, joka oli jo PSG tasoinen ja tavoitteena oli korkeampi koulutustaso. Hevonen oli hyvin kevyen elegantin tyyppinen, todella korkea ja hitusen hitaan oloinen ruuna. Tämän kanssa ratsastaja toivoi saavansa keinoja kokoamisen parantamiseen ja Carde puuttuikin välittömästi hevosen eteenpäinpyrkimykseen ja tahmeaan tuntumaan, sekä ennenkaikkea niskan asetukseen joka oli selvästi erityisen hankalaa alkuun. Täsmäkorjaukset vaikuttivat hevoseen kuitenkin nopeasti ja hyvin, hevonen alkoi rentoutua ja muoto parani selvästi. Hevosen kokoaminen on tehty aktiivisuudesta, tasapainosta ja keveydestä, ja tähän kuuluu välttämättömänä osana suoruus jonka pohjalle tasapaino rakentuu. Tasapaino on tehty takajalkojen oikeanlaisesta työskentelystä ja etuosan kannattelusta. Hevosen tulee liikkua eteen, vasta sitten vaikutetaan ohjalla, ei toisinpäin. Suun rentoutustekniikkaa voidaan opetella paikallaan, mutta varsinainen työ tulee tehdä liikkeessä. Hevosmaailmassa elää sitkeä väärinkäsitys, jonka mukaan paine ohjassa tarkoittaa että hevosessa on riittävästi impulssia ja energiaa, tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa ja hevosen oikein liikkuessa sen on ehdottomasti oltava myös kevyt edestä. Hevosen tulee myödätä ensin, vasta sitten voidaan koota hevosta. Kootessakaan ohja ei saa vaikuttaa taaksepäin, hevosen tulee hidastaa liikkumistaan kasvattaen samalla liikkeen aktiivisuutta, pehmeästi ja tyynesti. Hevoseen haettiin lisää aktiivisuutta vauhtia kasvattamatta, ja ensimmäisenä harjoituksena kokoamisen asteen tarkistamiseen käytettiin pysähdystä, mikä oli erittäin mielenkiintoista seurattavaa tämän alkuun tahmean hevosen kanssa.

"Make the horse understand he needs to do something with his hands out of the pockets." 
"We school the horses on circles, we improve the collection from circles. The bending in and out makes the horses supple."
- eversti Carde 

Eversti Carde iltapäivän demossaan, tätä hevosta ei olisi laukkahevoseksi uskonut.
Toinen demo oli vieläkin mielenkiintoisempi, sillä siinä oli ratsukkona kaksikko joka on kilpaillut hienosti jo PSG tasollakin. Hevonen oli Englannin kuningattaren omistama täysiverinen laukkahevonen, joka on uudelleenkoulutettu kouluratojen valopilkuksi Thoroughbred Dressagen toimesta. Tämän kanssa keskityttiin kokoamisen parantamiseen ja rentouteen, käyttäen hitaita rauhallisia peruutuksia ja huolellista valmistelua. Korkealla tasolla kilpailuissa näkee usein huonoja, etupainoisia ja kiireisiä peruutuksia. Peruutuksiin kannattaa panostaa ja opettaa hevonen suorittamaan ne rauhassa ja oikein. Sama pätee pysähdyksiin, jos haluaa tehdä pysähdykset hyvin, ne tulee valmistella kevyellä tuntumalla ja kannatellulla etuosalla. Tämän ratsukon kanssa työskenneltiin myös laukan kokoamisen kanssa, käyttäen ympyrän pienennystä ulko-ohjan kohotusta ja asetusta hyödyntämällä. Hevonen tarjosi todella hienoja askeleita tässä harjoituksessa, ja sen taustan huomioon ottaen on todella nostettava ratsastajalle hattua hänen tekemästään työstä.


Illan päätteeksi kokeilin vielä nuorta nelivuotiasta laukkahevosta, ja tämä juniori oli aivan uskomattoman hyvän tuntuinen hevonen ratsastaa. Sen ratsukoulutus on laukkauran jälkeen aivan alkutekijöissään, mutta siinä oli aivan mahtavia ominaisuuksia kouluratsastusta ajatellen. Etenkin hevosen lempeä katse ja luonne teki välittömästi vaikutuksen, maneesissa pörrännyt traktori ei hetkauttanut laisinkaan, eikä oikein mikään muukaan häiriötekijä. Selkään kiivetessä olo oli kuin urheiluauton penkissä, sitä tunsi heti että täällä on aivan valtavasti tehoja käytettävissä erittäin fiksussa ja pehmeässä paketissa. Jos matkalaukkuni olisi ollut isompi, olisin pakannut tämän välittömästi mukaan. Tämän alkukoulutuksessa on tehty aivan erinomaista työtä.


Päivä oli inspiroiva ja valaiseva, sain tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja nähdä monenlaista ratsastusta. Taisin olla ainut suomalainen paikanällä, kaksi henkilöä puhui kyllä suomea kanssani mutta kumpikaan ei asunut Suomessa. Tämäkin oli ehdottomasti huippuhyvä reissu, kaikkea sitä näkee kun maailmalle lähtee!